Tämän tekstin on julkaissut Mira Riikonen, Facebookin Latausverkosto – Nyt! -ryhmässä. Alkuperäinen viesti löytyy täältä.
Suuri kiitos Mira – loistava kirjoitus!
Tervetuloa kaikki uudet sähköautoilijat myös tähän ryhmään! Moni kysyy nyt, miten julkisessa lataamisessa pääsee alkuun ja mitä sovelluksia pitää hankkia. Olen yrittänyt kerätä tähän ohjeita, jotka auttavat alkuun julkisessa lataamisessa ja pyrkinyt päivittämään ohjetta saamieni kysymysten ja kommenttien perusteella. Jos teksti ei vastaa kysymyksiisi, kommentoi tai kysy erillisenä aloituksena, ryhmässä on paljon latauskokemusta ja autamme mielellämme! (ohjetta on muokattu 20.2.2023.)
Olen yrittänyt pilkkoa asian nyt erillisiin postauksiin helppolukuisuuden vuoksi.
Löydät siis operaattorilistaukset jatkossa erillisistä postauksista:
Suomi
(alkuperäinen postaus facebookissa: https://www.facebook.com/…/Latausve…/posts/1156217044932902/)
Muu Eurooppa
(alkuperäinen postaus facebookissa: https://www.facebook.com/…/Latausve…/posts/1156214788266461/)
APUA, MITÄ, MISSÄ, MITEN?
Uusi sähköauto, eikä hajuakaan perusteista? Sitten tämä kappale on sinulle. Sähköautoihin ladataan tietysti sähköä, ja keskustelussa vilisee kaikenlaisia termejä, jotka vaikuttavat alkuun vierailta, jos ei näitä esim. työnsä puolesta ole ennen käyttänyt. Käytän tässä tarkoituksella erilaisia termejä, jotta ne tulevat tutuksi ja on jatkossa helpompaa seurata ryhmässä käytävää keskustelua. Jos perusteet ovat tuttuja, tämän kappaleen yli kannattaa hypätä suoraan, koska yksinkertaistan minkä kerkeän, ja sanomista insinööreiltä tulee satavarmasti!
- kWh eli kilowattitunti on energian yksikkö, kW taas tehon yksikkö. Menevät monella sekaisin alussa, ei hätää! Eli jos auto saa tunnissa koko ajan 11 kW teholla sähkövirtaa, se on saanut tunnissa 11 kWh (tai puolessa tunnissa 5,5 kWh).
Usein kuitenkin varsinkin koti- ja asiointilatauksesta puhuessa mukaan sekoavat vielä ampeerit ja pikalataamisessa myös voltit.
- V = voltti eli jännite. Kotitalouden pistorasioiden jännite on nimellisesti 230V. Kun puhutaan suurteho- tai HPC-latauksesta myöhemmin, on tyypillisesti kyse 400V tai 800V jännitteistä.
- A = ampeeri eli sähkövirran yksikkö. Tähän törmää useimmiten kotonaan: omakotitaloissa koko kiinteistön sulakekoko on tyypillisesti 3x25A tai 3x35A. Näiden kanssa sitten pohditaan, paljonko siitä liikenee autojen lataamiseen. Kolmonen edessä kertoo vaiheiden määrän, sähköä siis voi tulla 1-3 vaiheesta, sekä kotona laitteisiin että esimerkiksi autoon. Tavallinen suko-pistoke, josta vaikkapa kännykkää ladataan, antaa vain yhtä vaihetta, kun taas ns. voimavirtapistoke (työmaapistoke) tai latauslaite pystyy antamaan kolmea vaihetta. Olennaista sähköautoon liittyen on hahmottaa, kuinka monesta vaiheesta oma auto voi ottaa. Latauskaapelit ovat tyypillisesti esimerkiksi 3x20A tai 1x32A, palaan vaiheisiin uudelleen vielä myöhemmin.
- W = watti eli teho = jännite kertaa virta = V x A. Eli jos kotilatauslaitteesi antaa autolle virtaa 3x16A (jonka se kaikki osaa ottaa vastaan), voidaan laskea auton saama teho 230Vx3x16A=11040W=11 kW. Tunnissa autoon tulee siis 11 kWh. Vastaavasti, jos autosi voi ottaa virtaa vain yhdestä vaiheesta, silloin 230Vx16A=3680W=3,6kW ja tunnissa vain 3,6kWh lisää. Tämä on se olennaisin suhde maallikolle ymmärtää ampeerien ja kilowattien välillä.
Sähköautoa voi ladata periaatteessa kahdella tavalla:
1) vaihtovirralla (AC).
Tämä on samaa virtaa, jota me saamme kotona töpselistä ja se voi tulla 1-vaiheisena (kuten tavallisesta töpselistä tai karavaanaritöpselistä) tai 3-vaiheisena (voimavirtatöpseli, latauslaitteet kotona tai julkisilla paikoilla). Kun autoon syötetään vaihtovirtaa, auton oma sisäinen laturi muuntaa sen tasavirraksi – auton sisäisen laturin tehosta riippuu, kuinka paljon se voi vaihtovirrasta saada. Tyypillistä 1-vaiheisille autoille on esimerkiksi 6,6 kW ja 3-vaiheisille 11 kW. Nyt palataan hetkeksi aiemmin selitettyyn kaavaan: kun julkinen laturi on 11 kW, se on tyypillisesti 3x16A eli silloin 1-vaiheinen auto pystyy siitä saamaan vain 3,6 kW. Kun julkinen laturi on 22 kW, se on 3x32A. 1-vaiheinen auto saa siitä omat maksiminsa, ehkä 6,6 kW, mutta 3-vaiheisissa autoissa yleensä auton oma maksimi rajoittaa silti saatavan tehon 11 kW, poikkeuksena muutamat automallit, joissa on joko vakiona tai lisävarusteena 16,5-22 kW latauskyky. Suurimmalle osalle siis riittää 11 kW laturit, mutta 1-vaiheiset vanhemmat automallit tai yli 11 kW teholla lataavat autot hyötyvät isompitehoisesta 22 kW AC-laturista ja siksi niitä on.
Laturin ja auton lisäksi myös käytettävä latauskaapeli vaikuttaa ihan samalla tavalla: vaikka laturi olisi 22 kW ja auto kykenisi ottamaan kolmesta vaiheesta, jos sinulle on annettu kaupasta mukaan 1x20A-kaapeli, saatu maksimi jää 1x20Ax230V=4,6 kW. Toisaalta kaapeli muuttuu sitä painavammaksi ja paksummaksi, mitä isommalle virralle se on tarkoitettu, siksi on monesti viisainta uutta kaapelia hankkiessa sovittaa se auton kykyyn ottaa virtaa: 1-vaiheiselle 1x32A-kaapeli ja tavallisimmille 3-vaiheisille 3x16A tai 3x20A, joka on se tyypillisempi myytävänä oleva koko.
2) tasavirralla (DC), jota tarjoavat (yleensä) vain julkiset latauspisteet.
Puhutaan teho-, suurteho, pika- tai hyperlatauksesta, tai HPC-latauksesta. Tällöin ohitetaan auton oma laturi ja tasavirta syötetään akkuun suoraan. Tässä lataustyypissä käytetään laturista löytyvää CCS- tai CHAdeMO-pistoketta. Jälkimmäinen on Japanissa syntynyt standardi, joka on edelleen käytössä myytävissä Nissan Leaf- ja Lexus-sähköautoissa. Myös vanhemmat Kia Soul EV, Citroen C-Zero, Nissan e-NV200, Mitsubishi i-MiEV käyttävät CHAdeMOa. Muu autokanta, joita on nykyään reilu enemmistö, on siirtynyt CCS-pistokkeeseen, joka on EU:ssa määritelty viralliseksi standardiksi. Pistokkeet eivät käy ristiin eli etsiessä sopivaa latausta erilaisissa sovelluksissa kannattaa suoraan valita omaan autoonsa sopiva pistoke hakukriteeriksi ja unohtaa se toinen (vanhemmat Tesla S- ja X-mallit voivat käyttää adaptereilla näitä molempia).
DC-lataamisen nopeus on monimutkainen yhtälö, jossa vaikuttaa akun tekniset ominaisuudet, akun varausaste, akun lämpötila, auton akunhallintaohjelmisto, kuten myös se miten hyvin laturi ja auto juttelevat auton tarpeista keskenään. Ja nykyään myös ne alussa mainitut voltit: osa uudemmista malleista pystyy ottamaan latausta vastaan 800V:llä, mikä tarkoittaa että latausnopeudet saadaan nousemaan.
Nyrkkisääntönä voi sanoa, että yleensä lataus on nopeinta, kun akku on sopivan lämmin ja sopivan tyhjä. Mutta autoissa on runsaasti yksilöllisiä eroja ja siksi kannattaakin laittaa googleen hakusanaksi oman auton merkki/malli sekä “charging curve”, jolloin näkee valmiiksi piirretyn käyrän siitä, millaista hyvissä olosuhteissa oman autosi lataus voi olla. Jos käyrä on suhteellisen tasainen pitkän aikaa, ei yleensä tarvitse miettiä, millä prosentilla menee lataamaan, jos se tekee tietyillä prosenteilla voimakkaan laskun, kannattaa suunnitella pikalataaminen ja latausvälit niin, että pääsee irroittautumaan laturista ennen lopun hidasta vaihetta. Oman automallin muilta käyttäjiltä saa yleensä parhaat vinkit, jos on kiinnostunut optimoimaan latausta, kulutusta tai jotain muuta auton käyttöön liittyvää.
MITEN LÖYTÄÄ LATUREITA?
Suomessa, ja muuallakin Euroopassa, latureita voi löytää erillisten siihen rakennettujen sovellusten kautta tai suoraan auton kautta. Auton kautta löydettävien laturitietojen ajantasaisuus ja luotettavuus vaihtelee, eli paljon varsinkin uudempaa laturikantaa jää niissä näkymättä. Siksi itse suosittelen hankkimaan ainakin varalle myös yhden näistä sovelluksista.
PlugShare https://www.plugshare.com/fi
+ kansainvälinen sovellus ja nettisivu
+ suosittu, käyttäjien kokemuksista muodostuu selkeä arvosana, joiden perusteella on helpompi arvioida laturien luotettavuutta
– käyttäjät lisäävät laturit eli isompi virheiden mahdollisuus ja laturi näkyy vasta, kun joku käyttäjistä on sen sinne lisännyt, maasta riippuen sovelluksesta voi puuttua paljon uutta laturikantaa tai sinne on voinut jäädä vanhoja laitteita, joita ei enää ole olemassa
– ei erottele pikalatausta nopeuden mukaan
+ suomalainen, aktiivisesti ylläpidetty, korkea luotettavuus
+ eri tehoiset laturit havainnollisesti eri väreillä
+ mahdollisuus karsia haettavia latureita nopeuden tai operaattorin mukaan
– ei sovellusta Androidiin (mutta voit lisätä selaimesta kirjanmerkin puhelimen aloitusnäyttöön, jolloin toimii melkein kuten sovellus)
– keskittyy Suomen latausverkostoon, ulkomaiden tietoja ei pääosin päivitetä eli matkaillessa ulkomailla täytyy turvautua myös muihin, esimerkiksi roaming-kykyisiin maksusovelluksiin
Myös Chargefinder auttaa löytämään latureita ja toimii myös ulkomailla.
Matkasuunnitteluun on lisäksi käytössä sovellus A better routeplanner = ABRP
– jos tätä käyttää, kannattaa laittaa parametrit (sää, tien kunto, lisäpaino) kuntoon, ne vaikuttavat sovelluksen antamaan arvioon varsin paljon
– voit asettaa ne varaustasot, joilla haluat mennä laturille tai päästä perille, sekä valita, haluatko pitää taukoja useammin vai harvemmin
– voit myös karsia pois latausoperaattoreita, joita et halua käyttää
– jos tuntuu, että et saa sovelluksesta järjellisiä ohjeita, kysy ryhmässä!
MITEN MAKSAA LATAUS?
Vaikka korttimaksuvaihtoehto on hitaasti tulossa myös sähköautojen lataamiseen, useimmiten maksamiseen tarvitsee vielä sovellusta, ja valitettavasti tilanne on sellainen, ettei yksi sovellus millään kata kaikkea.
Tällä hetkellä suora korttimaksu on mahdollista Nesteen ja Unified Chargersin latureilla, sekä kokeiluna Rechargen Tammiston laturilla.
UUTENA PIKALATURILLA – MITEN KANNATTAA TOIMIA?
1) Sovellus on hyvä ladata ja ottaa käyttöön niiltä kaikilta toimijoilta, joiden palvelua aiot käyttää ennen laturille menoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että operaattorien määrä on jo nyt todella suuri eli kaikkia sovelluksia ja tägejä ei ehkä ole tarpeen tilata ainakaan heti. Käyttämällä esimerkiksi latauskartta.fi-palvelua voit tarkastella yksittäisten operaattorien verkostoa ja miettiä, millä niistä on parhaiten tarjontaa omilla reiteilläsi. Maksutiedot kannattaa naputella valmiiksi jo kotona, koska niiden läpimeno on usein se työläin vaihe.
2) Sovellus auttaa löytämään laturit, kertoo voimassaolevan hinnan, kertoo tietoja meneillään olevasta latauksesta sekä historiatiedot hintoineen vanhoista latauksista. Tällä hetkellä muuta keinoa pysytellä tietoisena sopimusehdoista, eli lähinnä hinnoista ei ole, siksi sovelluksen käyttöön kannattaa totutella. RFID-tunnisteen eli tägin käyttäminen on sen sijaan makuasia. Osalla toimijoista tägiä ei edes ole ja osalla se maksaa, mutta moni paljon lataava on kokenut ne elämää helpottavina, koska ne aloittavat latauksen hyvin nopeasti. Tägi siis ainoastaan kertoo laitteelle, kenen sopimuksella ollaan lataamassa, se ei ole itsenäinen maksutapa.
3) Älä jätä ensimmäistä julkista latausta tilanteeseen, jossa sinulla on kiire tai olet tekemässä tien päällä pitkää reissua. Käy kokeilemassa lähellä kotiasi vaikka ihan lyhyt lataus, tällöin todellisen tarpeen yllättäessä on helpompaa. Jos vaikeuksia tulee, kysy ryhmässä!
4) Kaikki laturit eivät ole luotettavuudeltaan samalla tasolla ja osassa ongelmia on jopa kroonisesti. Vakikäyttäjät usein tietävät ongelmat, mutta vieraalla paikkakunnalla yllätys saattaa olla ikävä, jos virtaa ei saakaan. Nopeimmin laturin taso selviää PlugShare-sovelluksen numeroarvosanasta ja sinne kannattaa myös kirjata kokemansa ongelmat, jotta muut osaavat varoa. Tyypillisesti uudet HPC-laturit ovat luotettavuudeltaan parempia kuin hieman vanhemmat 50 kW-laturit.
5) jos olet ihan ensimmäisiä kertoja pikalaturilla ja sovellus on sinulle vieras, aloita ENSIN lataus sovelluksella (/tägillä) ja kiinnitä vasta sitten kaapeli autoon, vaikka ohjeet neuvovat toisinpäin. Miksi näin? Huomasimme sattumalta, että tämä oli monella ekoja kertoja lataavilla todellinen ongelma ja lataukset ovat kuulemma epäonnistuneet usein. Autot odottavat latauksen alkamista vain noin minuutin pistokkeen kiinnittämisen jälkeen, jonka jälkeen niihin tulee latauksen virhetila ja latauksen käynnistäminen täytyy aloittaa alusta. Sovelluksissa on sen sijaan yleensä pidempi aika (esim. 3 min), jonka ne odottavat, että saat kiinnitettyä pistokkeen autoon. Osassa sovelluksia toimiminen näin päin ei välttämättä onnistu, tällöin yritä pitää huolta minuutin aikarajan sisällä toimimisesta laturin kiinnitys -> latauksen aloitus. Jos lataus ei ala, palauta latauspistoke hetkeksi paikoilleen ja aloita alusta. Älä hermostu, harjoitus tekee tässäkin mestarin.
6) jos lataus ei meinaa käynnistyä vaan laite antaa virheilmoituksia, keskeytä, palauta pistoke hetkeksi paikalleen ja aloita alusta niin, että tällä kertaa nostat ja tuet latauspistoolia tiukasti autoa vasten kunnes lataus on lähtenyt käyntiin. CCS-lataus on herkimmillään kätellessään eli varmistaessaan yhteyttä ja vaihtaessaan tietoja auton kanssa. Jos kättelyssä on pienikin tietokatkos, lataus ei pääse käynnistymään.
7) jos lataus käynnistyy, mutta katkeaa heti, varmista sovelluksesta, että maksutietosi ovat kunnossa. Esimerkiksi Fortumin tai K-latauksen sovellus ei erikseen hälytä, mikäli veloitus kortiltasi on epäonnistunut, mutta se estää latauksen jatkumisen kunnes rästit on maksettu.
8 ) varo roaming-ansaa! Tätä ei voi tarpeeksi painottaa! Roaming tarkoittaa, että korkeampaa maksua vastaan joku palveluntarjoaja antaa sinun suorittaa maksun toisen tarjoajan laturilla lataamisesta. Joskus kätevää laskutussyistä tai ulkomaille mennessä, mutta joskus myös hyvin kallista. Tyypillisin vahinko-roaming Suomessa tapahtuu, kun K-latauksen laitetta käytetään Virran sovelluksen tai Virran/Helenin tägin avulla – tällöin lataushinta nelinkertaistuu! Toisaalta kaikki autonvalmistajien merkkikohtaiset lataussovellukset perustuvat juuri tähän samaan roamingiin, ja ne ovat usein edullisia.
Jotta vältyt hintayllätyksiltä, käytä aina toimijan omaa sovellusta/tägiä tai vertaa hinnat sovelluksista ennen latauksen aloittamista. Palveluntarjoajaksi voi alkaa kuka vain, eikä hinnoittelua ole rajattu esim. viranomaisten toimesta. Palveluntarjoajien tulee kuitenkin näyttää hinnat sovelluksissa, joten se on luotettavin lähde hintavertailua tehdessä.
On myös hyvä huomata, että samassa nipussa olevista tägeistä useampi saattaa pystyä aloittamaan latauksen. Älä vie lukijan lähelle muita tägejä! Erityisesti Virran tägi kannattaa pitää erillään K-latauksen tägistä. Jos et ole varma, minkä tägin laturi on lukenut, varmista asia katsomalla sovelluksesta. Voit tällöin vielä keskeyttää roaming-latauksen ennen isoa laskua.
Kannattaa kuitenkin aloittaa ja lopettaa lataus samalla välineellä, koska joskus esim. sovelluksella aloitus ja tägillä lopetus saattaa aiheuttaa ongelmia (lataus saattaa jäädä päälle ja johto kiinni, vaikka sovellus ilmoittaa latauksen päättyneen – tällöin on soitettava asiakaspalveluun, jotta auton saa irti).
9) muista, että jos menet minuuttihintaiselle DC-laturille (pikalataus, teholataus, suurteholataus), lataus maksaa saman riippumatta siitä, kuinka paljon sähköä autosi saa otettua. Kylmä tai suhteellisen täysi akku = hidas lataus = kallista! Suurimmalle osalle autoista pätee neuvo: pyri saapumaan näihin akun varaus alle 20%:ssa ja lopeta lataus 80%:n kohdalla. Jos sinulla on auto, joka lataa vain hitaasti, vältä minuuttihintaisia nopeita latureita.
10) Latauksen ajoittamisella on joskus merkitystä. Jos olet matkalla ja saavut yöpymispaikkakunnalle akku melko tyhjänä, kannattaa pyrkiä tekemään DC-lataus heti tullessasi, koska silloin akku on lämpimänä ja ottaa vastaan latausta innokkaammin kuin aamulla jäähdyttyään.
11) Autojen latausnopeuksissa DC-latureilla on suuria eroja. Siksi kannattaakin laittaa googleen hakusanaksi oman auton merkki/malli sekä “charging curve”, jolloin näkee valmiiksi piirretyn käyrän siitä, millaista hyvissä olosuhteissa oman autosi lataus voi olla. Jos käyrä on suhteellisen tasainen pitkän aikaa, ei yleensä tarvitse miettiä, millä prosentilla menee lataamaan, mutta jos se tekee tietyillä prosenteilla voimakkaan laskun, kannattaa suunnitella pikalataaminen ja latausvälit niin, että pääsee irrottautumaan laturista ennen lopun hidasta vaihetta. Yleensä oma matkanteko on nopeampaa, jos malttaa käyttää autosta esimerkiksi akun varausväliä 10% -> 80% kuin jos poikkeaa lataamaan vielä isoilla prosenteilla ja lataa aina akun täyteen.
12) latausnopeuteen vaikuttaa paitsi auto, myös se, miten kuormanjako kohteessa on toteutettu. Se riippuu hieman latauslaitteesta.
Rechargella on käytössään Alpitronic-laitteita, joissa on kaksi CCS-latauspistoketta. Laitteet ovat useimmiten nimellisesti 225 kW teholtaan, mutta teho on jaettu kolmeen 75 kW moduuliin, joista ensimmäinen lataaja saa kaksi ja toisena lataamisen aloittanut vain yhden. Vaikka ensimmäinen lataaja lähtisi, ei myöhemmin lataamisen aloittanut saa enää toista moduulia käyttöönsä keskeyttämättä ja aloittamatta lataustaan uudelleen. Jos siis haluaa nopeuttaa omaa lataustaan, kannattaa näillä latureilla keskeyttää ja aloittaa alusta oma latauksensa, nyt ykkösenä.
Oman kokemukseni mukaan Deltan latauslaitteet, joita on sekä Virralla että K-latauksella, jakavat yleensä lataustehon kahdelle lataajalle tasan. K-latauksen Siemens jakaa tehon kahdelle lataajalle dynaamisesti eli jos huomaat toisessa letkussa kiinni enää hyvin laiskasti lataavan auton, se on sinulle lataustehon kannalta vain hyvä uutinen.
Kempowerin matalat lataustolpat osaavat jakaa kuormaa dynaamisesti. Näitä käyttää useampi operaattori. Esimerkiksi Rechargen laitteilla on kentän käyttöön yleensä allokoitu varsin runsaasti tehoa eli ei tarvitse murehtia sitä, onko tolpilla jo muitakin. Mutta osassa ABC:n kenttiä kokonaistehoa on suhteessa tolppien määrään niukasti. Suunnitellessasi pitkää matkaa ja toivoessasi nopeita latauspysähdyksiä kannattaa siksi tarkistaa ABC:n sovelluksesta, mikä on kentän kokonaisteho, ja jos se on kovin alhainen, voi ruuhkaisina aikoina olla järkevää mennä muualle, vaikka se maksaisikin hieman enemmän.
Tekstin on kirjoittanut Mira Riikonen, Facebookin Latausverkosto – Nyt! -ryhmässä.